Hetki ennen auringon nousua, jäänpinta rasahtelee askelten alla, pakkanen on tehnyt tehtävänsä yön aikana.
Aamu on hieno, mieli on odottava.
Matkaa on tutulle kalapaikalle muutama kilometri. Mitä tänään meri antaa ...?

KALAA JÄÄNALTA

  

Syksyllä ensimmäiset pakkaset soittavat pilkkijälle kelloja kauden alkamisesta! On monta syytä päästä ensijäille kalastamaan, jäitä on pitkään odotettu, ottipaikat ovat vielä koskemattomia, yleensä silloin niissä on paras saanti. Sanotaan, että kalat löytyvät niiltä paikoilta, mihin ne ovat sulanveden viimeisen myrskyn jälkeen jääneet.
Etelässä pilkkijöitä on suuri määrä, reikiä kairataan päivän aikaan paljon, haussa on tietenkin isompi ahven. Näkee selvästi missä pannukarkeet ovat lymyilleet. Jään pinta on joistain kohtaa reijitetty parin metrin välein, sohjo tekee jäästä kuin perunapellon. Sellaisen reijittämisen jälkeen sieltä ei voi tulla kuin yksittäisiä kaloja.
Pilkkireissut sisältävätkin paljon reikien kairaamista ja kalaparvien hakemista reijittämättömistä paikoista. Harvoin jäältä pois tullaan ilman kaloja, mutta niiden  koko ei aina ole se, mitä lähdettiin hakemaan.

Jos pilkinnässä haluaa kokeilla rajojaan, silloin pitää lähteä kaveria vastaan kilpailemaan. Kilpapilkinnässä pitää todella panostaa lajin syövereihin. Se vaatii hyvää kuntoa, kilpailualueen tuntemista ja välineitä, joilla voitetaan. Kilpailussa painavin pussi ratkaisee, (joskus myös isoin kala). Välillä tuntuu, että on mahdoton yhtälö löytää parasta taktiikkaa, oikeat välineet ja se paras kalapaikka mistä voittopussi on nostettavissa.